Nyt siis olen virallisesti 15. Maanantaina täytin vuosia ja kävin mopokorttikokeen suorittamassa. Läpihän se meni, vaikka jännittikin älyttömästi. Nyt sitten jo parin päivän ajan olen saanut luvallisesti ajella,ja pakko myöntää että meni ensimmäinen sata kilometria ilman mitään ongelmia. Ja nyt sitten olen onnistunut järjestämään itsenä kipeäksi. Vapun juhlinta sujui rauhallisesti,ihan vaan kotona kun en saanut kyytiä kaupungille missä olisi kavaerit olleet. Masentavaa.

Uusille vaateille ja muullekin olisi kovasti tarvetta. Voitte nyt seurata tuossa sivussa olevaa ostoslistaa,jos jotakuta kiinnostaa mitä haluan, vaikka lahjavinkeiksi poimitte.

Pakko muuten ottaa puheeksi tälläinen juttu, josta ollaan kaveripiirissä jonkun verran puhuttu. Nimittäin syömishäiriöt. Itse en oikeastaan ole pitänyt sitä erityisen vakavana, sillä se ei ole ollut koskaan mukana kuvioissa, vaan tuntui jotenkin liian epätodelliselta,mahdottomalta että sen takia voi tapahtua oikeasti kamalia asioita. Nyt kuitenkin olen tajunnut että sellaista oikeasti on, kun kaverillani todettiin anoreksia. Myönnän kyllä että itsekin pidän laihuutta kauniina, mutta on kamala katsoa vierestä kun kaveri vain laihtuu ja laihtuu,eikä asialle voi itse tehdä oikeastaan mitään. Toisaalta, melko monella teinitytöllä on ongelmia ruoan ja syömisen suhteen, aina tuntee olevansa ääretömän lihava (varsinkin jos sattuu vilkaisemaan  vieressä istuvaa laiheliinia). Jo pelkästä syömisestä tulee paha olo,jonka jälkeen itseään vihaa entistä enemmän,ja siitä se sitten lähtee. Ruokailujen väliin jättäminen (vaikka olisikin nälkä), oksentelu, itsensä pakottaminen liikkumaan/urheilemaan ja muuta hauskaa. Eikä tilannetta auta yhtään jos joku sattuu epähuomiossa sanomaan sinua lihavaksi,vaikkei edes tarkoita sitä. Omatunto vain kärsii ja syöminen vähenee. Mutta missä sitten menee raja tavallisen nuoren ja syömishäiriöisen välillä?